Kana-Ehta

Tässä se  on!

Kana-Ehta!

Kangas iski silmään samantien, kun jostain käsittämättömästä syystä vahingossa selailin koot.fi:n kangasvalikoimaa. Oli vain yksi vaihtoehto ja se oli klikata se ostoskoriin!:D

<3 <3 <3

 

Ooonnnellinen mies!

Huomenta!

Ompelen Otsolle traktorivaatteita. 

Eilen hän sovitti heti housuja ja oli niistä näin ylpeä!

Aamulla hän kipitti HETI herättyään KOVAA vauhtia SUORINTA tietä uusien traktorihousujensa luo. 

Sittemmin saatiin vielä pipo, paita ja tuubi ja vielä on t-paita palasina. 

Äidin suurin kiitos tuo onnellinen ilme! 

On muuten sukatkin uudet ja nekin äidin neulomat, joten tämä on nyt ihan omavaraisesti puettu ipana tässä. 

Lätkäisenpä loppuun paidan minkä tein keväällä perheen päälle. Se on unohtunut tuonne ja pisti silmään.  

Tänään saattaa tulla vielä uusi EHTA <3

Löysin kankaan, mikä oli mahdoton ohittaa...

 

 

Hyvää uuttavuotta!

Lopultakin!

Kävin tuskaisen taistelun kun onedrive oli lakannut kopioimasta kuvia pilveen ja kiireessä kaikki tuherruksen tulokset joulun alla tuli kuvattua puhelimella ja siten olivat siellä, tai siis olivat ja eivät olleet ja niin edelleen. 

Nyt pääsen lataamaan kuvia siis tännekkin. 

Otin ennen joulua kunnon pikku boostin. Sain inspiraation tuhota kananmunakennoja sytykeruusuiksi, niinkuin jo aiemmin mainitsin...lopulta ne näyttivät siis tältä.

Seuraavaksi tehtailin kosteudenkerääjiä, mitkä olen omassa autossani todennut loistaviksi keksinnöiksi! Siihen pussukkaan nimittäin loppui huurreongelmat vaikka ipanat aina saakin lunta sinne sisään siirrettyä. Niinpä pakkojaoin tätä autuutta muillekkin.

Sitten puuhasin yhdelle rakkaudelle hieman vaatekappaleita pakettiin <3 Myös Otsolle piti ommella, mutta niin vain kävi, että jätin sen sitten alkuvuoden askarteluihin...

 Ja sitten vielä muutaman vähän isomman eri osoitteeseen...

Ja sitten lunastin lupaukseni ja ompelin vuoden tätä odotelleesta kankaasta siskolle numero-Ehtaa. Hän kuitenkin matemaatikkona äitiyslomien jälkeen ottaa numeroita niskaan niin mielellään! (Laitathan tulemaan sovituskuvaa!)

Jaaa...mitä sitten sen jälkeen. Nyt on vielä veteraanisukkaprojekti viimeistä vaille valmis. Niistä siten tuonnempana.

Pakkanen piti hyödyntää ja siksi puhteena yksi lyhtynen.

Ja tänään, sinivalkoisten ja kokkaamisen lomassa, päätin yrittää taas parsimista. Nallesta tehdyt sukat on mukavan paksuisia, mutta todella nopeastihan niissä on päkiät puhki. En ollut vielä valmis näistä ruttusukista ja mustavihreistä itsevärjäämistä luopumaan, joten. Niin paljon kuin inhoankin parsia, niin parsinpa kuitenkin. Joka sukan kohdalla siinäkin käsiala parani.  

Luin vasta hajatelman Kirsi Pihalta, joka kuului jotenkin niin, että "Jos ei ole aikaa parsimiseen, niin jokin on elämässä vialla." Ja kun mitään en myönnä, niin sitten onn parsittava -Hahaa! 

Jotenkas laittakaahan parsien, niin ei mene kovan työn tulokset niin nopeasti hukkaan ja elämä ihan pieleen!!!

Se ois taas ensikertaan!