Päiväuniaika.
Se takaa että piltti pysyy hyväntuulisena.
Se takaa että äiti pysyy hyväntuulisena.
Silloin syntyy kaikenlaista.
Siis sekalaista. Välillä katselen muita käsityöblogeja. Usein on yksi selkeä postaus, jossa esitellään yksi selkeä juttu. Hyvillä valokuvilla höystettynä. Tunnen heti alemmuuskompleksia, tietenkin.
Minä olen sekava. Suollan sekavaa settiä ja keskityn kuviin vaihtelevasti.
Mutta sellainen minä oon. Nyt päässä viriää pikkuhiljaa selkeä tuunauskausi. Tietää kevättä.
Bongasin telkkarista UUSI AFRIKKA ja MADE IN AFRICA dokkareita ja jäin ihan koukkuun!
Euroopasta rahdataan Nairobiin paalikaupalla hyvää vaatetta, joka täällä ei kelpaa. Jengi shoppailee ja tuunaa käytetystä upeaa uniikkia katumuotia! Moni on kehittänyt siitä duunin.
Tuunasin aiemmin enemmän ja harrastin juuri samanlaista kirppisshoppausta. Sillä ajatuksella, ettei vaatteen tarvitse olla valmiiksi hyvä, tai että otan tämän ja tämän ja yhdistän ne.
Sitten tuli vauvamahat.
Nyt päässä syttyi sellainen oivallus. Että nythän mä olen taas mä! Jotakuinkin sen mallinen kuin ennenkin, ja ihan varmasti sama vanha kaheli. Voisin taas alkaa etsiä itseäni myös vaatekaapistani!
Joten tuijottelen vaatteitani "miten tuhoaisin tämän"-kiilto silmissäni. Voi olla että saadaan jatkossa enemmän sitä lajia.
Mutta aloitetaan kevyesti:
Olen joskus tilannut silitettävää tukikangasta, mutta oikeastaan oivalsin vasta nyt kuinka paljon siitä voi olla apua. Tällainen piperrys ei yleensä ole innostanut, mutta nyt tuunasin käytettyä vauvanmekkoa tulevalle kummitytölleni pää täynnä lämpöisiä ajatuksia.
Muffinssivisiosta poiki sitten myös tämä pandapipo.
Miltä näyttää?
Täytyy vielä heittää tämä testipesuun koneeseen, että näen miten tuo kuva tuossa käyttäytyy pikku pyörityksessä.
Muuten olen ihan valmis hullaantumaan tähän ikihyviksi.
Tässä on toinenkin pipo.
Pipo ei sinällään ole mitään ihmeellistä.
Mutta tarina onkin Jyväskylän kangaskaupasta tilattu yllärikangaspussi. Kangaspussi joka traumatisoi mut iäksi.
Odotin sitä innoissani ja kun avasin paketin, niin tarvitsin hajusuolaa!
Se oli so not me!
Mun pussiin oli ihan tasan sullottu ne kaikki epäonnistuneet kangaspakat, mitä kukaan ei sadan vuoden aikana ole halunnut!
Tätä tuijotin yhtenä niistä. Mutta kun sitä tarpeeksi kauan tuijotin ja vinguin mielessäni, ettei se sovi kyllä mihinkään mun visioon,niin...tuli ihan perusvisio piposta.
Omasta mielestäni käänsin sen ihan kivasti voitoksi.
Koska olen sankari!
Tuo supertytsy tuossa on Rouva Kutomakone.
Se pipoista.
Tai ei sittenkään.
Jämätilkku minioneja oli juuri Otson pipon kokoinen. Ja tietenkin Vilho, itse herra Minion, alkoi kadehtia. Joten IHAN viimeisestä tilkusta loin hänelle penaalin. Ja hän oli niin onnellinen! Eikä yhtään valittanut vaikka tein sen ilman suunnitelmaa ja hieman vasurilla...
Tottakai puikotkin viuhuu. Aina iltaisin.
Värimaailma puikoilla juuri nyt on seuraava:
Koska aikaa on vain pari tuntia päivässä, järjestystä ei ehdi vaalia. Ompelupöytä yrittää räjähtää.
Tänään kasasin eräälle pienelle rokkikukolle leggareita.
Tämä vaan on niin parasta!
Ihana päivä!
Kiitos jos jaksoit skrollailla loppuun!
Kerro mitä ajatuksia heräsi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti