Maailman pienimmät joulumyyjäiset

Helou päiväkirjani,

Kävin eilen myyjäisissä hakemassa myyjäisharjoitusta. Tein sen virheen, että valitsin maailman pienimmät myyjäiset. Kokemus oli silti ihan mukava. Mutta täysin järjetön tulokseen, vaivannäköön ja jännitykseen nähden.

Psyykkasin itseni kauhistuneeseen mielentilaan ajattelemalla kuinka viereisessä pöydässä joku myy samankaltaisia, mutta paljon parempia tekeleitä ja hän on muutenkin parempi ja kauniimpi ja hänel on ihanat vaatteet, oi miten ihanat vaatteet ja kaulassa silkkihuivi...

No. Ei tilanne ollut siltä osin paha. Oma pöytä näytti raikkaalta ja oli myös verrattaen raikas ja erottuva. Minun näköinen. 

Sen sijaan ihmisiä oli vähän ja he ostivat ainoastaan hurjat määrät arpoja. Ei kukaan muukaan näyttänyt pää kuumana mitään myyvän. Meni toki jotain. Opin, että kun ensi kerralla jaksan nähdä kaiken tämän vaivan, myyjäiset ovat isot. Tai paremmin kohdennetut.

Tähän asti jatkettiin samaa collction destroy-linjaa. Nyt jatkan muutamalla tilaustyöllä ja sitten katsotaan taas mitä inspis tuo tullessaan. 

Tein muuten kiireessä tuttavuutta liimapitsin kanssa ja voi peruna kun olisin tajunnut ettei se sovi yhteen trikoon kanssa! Yhden mekon helmasta tuli melkoinen turaus! Ja juuri sen mekon yksi täti osti onnessaan kun sai halvemmalla. Mä en ymmärrä immeisiä... Ei se tosin päälle niin pahalta näyttänyt, mutta omilla verkkokalvoilla näkyy tietty kipeänä muistona vain se nurja.

Muuten tämä on ihana raikas setti. Olen ihan hullaantunut etenkin tuohon siniseen ja limeen raikkauteen tuon raidan kanssa.

Tiikerisettiä ei tarvinnut kauan myydä. Lämmitti sydäntä <3

Näistä saisi vielä joku pieni tyttö pakettiisa ihanan setin: Tossut, raitaleggarit, kirsikkabody ja kirsikkatunika. Niin suloista! 74 senttiselle prinsessalle voidaan tehtailla lyömätön tarjous! Vink vink.

Kaikkia raidallisia lapasia hypisteltiin ja ne oli selvästi mieleen. Nämä on naisten kokoa. Mutta kaikki pitäisi ilmeisesti saada ilmaiseksi. Tai edelleen, olin ihan väärissä myyjäisissä.

Kertokaa omia myyjäiskokemuksia? 

Onko myyjäiset so last season?

Sama operaatio jatkuu!

En päässyt kässämessuille. Ei siitä sen enempää. 

Tauon jälkeen taas jatkan operaatio-destroyn parissa.

Olen päässyt siihen pisteeseen ompelussa, missä kokoajan on lopussa perustarvikkeet; perusvärit, resorit, kaikki PERUS! Ääh, jotain kannattaisi mitä ilmeisimmin ostaa kerralla enemmän, mutta kun kerralla enemmän maksaakin enemmän.

 Nyt avaankin sen veikkauksen tilin, jos se auttaisi muistamaan lottoamisessa. Olen niin kärsimätön etten enää jaksa jonttaa setien kanssa lottopisteelllä, vaikka se toisaalta on mielestäni ainoa oikea tapa lotota. 

Rivi viikossa, lottopisteessä tehtynä. 

Kuitenkin, 

Destroy-malliston 

uusimmat 3.

Edestä.

 

 

Takaa.

Operaatio Destroy jatkuu

...Jatkuu siis samalla kun posti polkee lisää ihania kangaspaloja kangashamstereilta, hahaa!

Päiväunet käytetään seuraavasti: Ensin on leikkauspäivä, sitten on ompelupäivä. Illalla alkaa tikutus. Taukoja ei pidetä. Yössä ehditään nukkua n. 7h, mikä ei ole riittävää. Mutta on mulla aika hauskaa just nyt. Hyvä vire. 

Viikonlopuna kässämessuille, jos poikien mahatauti laantuu ajoissa. Jipiii! Laitoin sen kalenteriin VUOSI sitten!

Operaatio kangasvaraston tuhoaminen

Jo pelkkä otsikko huvittaa. 

Joudun tunnustamaan, että minusta meinaa tulla kangashamsteri. Hoitovapaalla oli tavoitteena ennemmin tienata muutama kolikko  lisää ja todella tuhota tuota varastoa, kuin löytää itsensä aina hamstraamasta uutta. Ihan niinkuin lankojenkin kanssa...

Mutta sitten kun sain tietää että odotan kummityttöä, niin varasto alkoi taas näyttää hyvin vajavaiselta. Ja nyt joudun ikäänkuin aloittamaan alusta.

Olenkohan siitä jo jotain mahtanut höpöttää, mutta tein havainnon. Ompelukäsiala on parantunut vuodessa todella paljon. Mokaan paljon harvemmin ja lopputulos on siistimpi, aikaakin yhteen vaatekappaleeseen menee huomattavasti vähemmän! Voin alkaa suunnitella astetta haastavampaa ompelusta...

Tässä kuvapläjäys kahden päivän tuhoamistuloksista:

 (Ja enää 5 tykkäystä sataan!!!)

Pian päästään arpomaan, OMG!

Arvatkaa mitä! Blogin fb-sivuilla on kohta 100 tykkäystä! Olen luvannut sitten arpoa jotain. Kivaa, can´t wait!

Ja sitten taas näihin näperryksiin!

Raitavaihde on edelleen jumissa ja päällä. Ainoa mikä tökkii on päättely. Mieheni mukaan en valita päättelyhommista ensimmäistä kertaa... Hän on siis joskus kuunnellut, mitä mä sanon! 

Pahoittelut, etten ole nyt antanut kuvaamiselle kaikkeani. Ei nyt vaan irronnut. 

Ompelupuolella syntyi muutama pikkuinen tunikan tapainen. Suloista, noinniinkun omasta mielestä.

 Aion muuten debytoida myyjäisissä. RIMAKAUHU!