Jostain syytä kaikissa näissä kestävänkehityksen tekeleissä tuhotaan aina siskon vanhoja asioita. Niin nytkin; farkut. Olin luvannut aikaa sitten tuunata muutamat kulahtaneet uuteen uskoon, mutta aikaa ei ollut ja inspis antoi odottaa. Ja tyynyliina vuoriksi; jotain kehnoa satiinia. Äiti antoi ne, kun uskoi ettei sisko (asuu vielä kotona) niistä pitänyt kun niissä ei täkki pysynyt paikallaan. Kun sitten esittelin siskolle pussin loistavaa vuoritusta ja näin tyrmistyksen ja surusilmät, kävi selväksi että äiti oli vain päättänyt, ettei niistä lakanoista siinä taloudessa tykätä. No tyynyliinaa en saa takaisin, pussilakanat lupasin palauttaa kokonaisina!
Uuden version kanssa ajatus oli jo hioutunut ja tämä pussi on PRO-pussi! Keksin viimehetkellä ikean verhoista yli jäänyttä silitysnauhaa, mikä auttoi liukkaan satiinin esikiinnityksessä farkkuun. Laiskuuttani en usein myöskään käytä silitysrautaa, mutta nyt se auttoi oikealla hetkellä niin paljon, että varmasti annan sille jatkossa useammin mahdollisuuden. Hienon vuorin suunnittelin näkymään myös sivusaumoista ja onnistuin siinä kivasti. Koko paketin kruunaa käsille osunut silitysmerkki jossa tekstinä alla "extreme quality". Takaan, että sitä se on.
Pussilla on kuin onkin tyytyväinen omistaja. Kuulemma kaikki natsaa, koko, tyyli, laatu, eikä kenelläkään ole samanlaista. Tässäkö se on, näpertäjän urani kiistaton kohokohta? Pieni tähdenlento keskinkertaisuuden keskellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti